TOIVEPOSTAUS: Marsujen päivä

Heips, päätin sitten toteuttaa tämän marsujen päivä -videon!

Videossa näkyy enemmänkin siivousrutiineita, mitä en ihan joka päivä tuolla tavalla tee, mutta muuten aikalailla peruspäivä + kauppareissu.

Kertokaa mielipiteitä videosta!! Toteuttaminen oli ihan kivaa ja siksi teenkin ehkä tulevaisuudessa toisen, riippuu siitä, mitä tykkäsitte tästä.
Kuvasin ja editoin aika nopsaa, joten sen puolesta en tiedä laadusta, mutta toivottavasti kelpaa, tämä kun on nyt ensimmäinen tälläinen video.
Akkukin loppui tossa illasta, joten loppui vähän tönkösti, mutta toivottavasti tykkäätte.

Kotona ollaan

Heipps.

Kotiuduin Japanista jo muutama päivä sitten, mutta vasta nyt jaksan vaivautua läppärilleni. On ollut vähän rankkaa Nipsun poismenon johdosta.
Viimeeksi marsun kuolema meinasi blogille puolen vuoden taukoa. En usko, että näin käy tälläkertaa, sillä vaikka Nipsu oli rakkain lemmikkini, pääsen surusta tälläkertaa vähän helpommalla, kuin viimeeksi. Kun Hemuli kuoli, oli minulla vaikeaa muutenkin, kun en elämästä mitän iloa silloin löytänyt. Plus, se oli ensimmäinen lemmikin kuolema.

Tulin kotiin siis la-su yönä. Olin suunnitellut heti sunnuntaina siivoavani marsujen häkit ja huoneen ylipäätään, mutta luistin kaikesta työstä sen päivän. Ja maanantain. Ja tiistain. Lopulta oli pakko ottaa itseään niskasa kiinni ja yrittää saada jotain aikaan.
Kokoaika vaan sanon itselleni, että 'Teen sen huomenna'. Siis tätä tapahtuu oikeasti kokoaika arjessakin, kynsienleikkuussa ja muussa.
Tosiaan nyt keskiviikkoiltana, kun pidin marsuja illasta ulkona, päätin, että pakko saada marsut puhtaaseen häkkiin. Joten siivosin sitten Nipsun yläkerran, pyyhin pohjan kostealla ja laitoin sen Vilholle ja Tillille. Halusin ne yläkertaan, koska siellä on luonnonvaloa ihan eri tavalla, kuin alakerrassa. Lisäksi toivon, että niiden hirviöiden karkureissut loppuisivat, kun ovat yläkerrassa. Tietysti pitää nyt katsoa, että jos yrittävät avata ovia ja hypätä alas, sehän ei käy tietenkään.
Marsujen huone siis edelleen näyttää ihan sikolätiltä, mutta ompahan marsut puhtaassa häkissä.
Ainiin, ja iso kiitos vielä kahdelle osanottajalle edellisessä postauksessa, ne piristykset tulivat oikeasti täydelliseen aikaan ja auttoivat.

Tosiaan, olen sentään ulkoiluttanut muutaman kerran marsuja paluuni jälkeen. Aina kun luen jostain blogeista, että heitä harmittaa, kun eiole resursseja päästää marsujaan laitumille, mietin, että meillä kyllä lääniä riittäisi pihalla jos jonkinlaiseen aitaukseen :D

Tulipahan nyt jotain loruteltua.Voin tehdä paremman kuulumispostauksen kuvien kera, jahka niitä kuvia saan otettua.

Näpsäsin puhelimella nopeasti kuvan Vilhon ja Tillin uudesta asumuksesta, jottei täysin kuvattomaksi postaus jäisi. Tosiaan pojat saivat nyt Nipsun lelut käyttöönsä, sekä toisen puusillan.
Kuvassa häkki näyttää jotenkin pieneltä en edes tiedä miksi. Tuo minkä päällä puhkuni on kuvassa, on nukensänky plus molemmilla sivuilla vielä tilaa kävellä, eli kuvassa ei ole iha koko häkkiä, se tieysti vähän pienentää.

R.I.P Nipsu

Asiasta lisää myöhemmin

Eläinkuumetta

Heipähei

Mulla on ollut kanikuume ihan mielettömän pitkän aikaa! Monta vuotta olen vain työntänyt ajatuksen pois, niin vaikeaa kuin se onkin, syystä pasteurella.
Olen lukenut siitä netissä paljon ja kokemuksia löytyy suuntaan jos toiseenkin, tiedän monta taloutta, jossa on kaneja ja marsuja ihan toimivasti.
Jos pitäisi eri huoneissa ja desinfioisi aina kädet. Silti jää pieni stressi siitä, jos se nyt kuitenkin leviää. En tiedä, olenko nyt vähän turhan hysteerinen :D
Kun tosiaan tiedän tapauksia, missä kania ja marsua on päästetty ihan kosketuksiinkin ja ei ole mitään pasteurellaa tullut. Silti olen myös lukenut, että on tarttunut, vaikka asuivat eri huoneissa.
Ääh en tiedä, kun jos kävisi niin, että hankin kanin tietoisena pasteurellavaarasta, ja marsu siihen menehtyisi, en varmaan koskaan voisi elää itseni kanssa.

Oikeasti arvostaisin tosi paljon, jos joku, jolla on kani ja marsu samassa taloudessa, voisi jakaa kokemuksiaan ja mielipiteitään!! (Miten te koette pasteurellan ongelmana ja miten kartatte sitä)

Lisäksi mulla on myös kissakuume.. kamalaaaa! Haluan kissan ja kanin hetinyt. Ongelma on vain se, että en tiedä, riittäisikö minulla motivaatio hoitaa niin montaa eläintä, kun tunnen kyllä, kun se raja tulee vastaan, eikä jaksaisi hoitaa. Ei se nyt vielä, mutta jos kanin näitten päälle ottaisi, niin saattaisi olla, ettei olisi riittävästi aikaa ja innostusta kaniin, joka tarvitsee paljon huomiota.
Ehkä vaan pakko työntää kanihaaveeni pois vielä muutamaksi vuodeksi!

Tälläistä pientä lörpöttelyä, lähinnä haluan kuulla kanimarsukokemuksia!
Olen varmaan 100 kertaa sanonut, mutta sanonpa vielä, blogi jää taas hiljaiseksi, kun lähden pois.

Ennen Japaniin lähtöä julkaisen erikoispostauksen leiristäni.

Hengissä ollaan

Heips taas kaikille pitkästä aikaa.

Blogi ollut hiljaiselolla, tosiaankin johtuen omista menoistani! Kotiuduin hetki sitten ihalta leiriltä, ja nyt muutaman päivän kotona, sitten Tokioon.
Hirveästi ohjelmaa ja tekemistä ennen lähtöä, joten takaisin rytmiin blogi palaa, kunhan palaan Japanista!

Halusin vain ilmoittaa, etten ole lopettanut blogia tai mitään vastaavaa, mutta menot painaa päälle.

Marsuille ja muille elikoillekin kuuluu hyvää, ihan normaalia. Nyt eivät ole juuri ulkoilleet, kun olen ollut poissa. Yritin kumminkin pitää poikia ulkona oikein urakalla juuri ennenkuin lähdin.

Tän marsun kanssa saa aina olla tarkkana siitä, ettei ole pienintäkään rakoa missään ja kaiken täytyy olla tukevaa tai tämä poju laittaa sisustuksen uusiksi.

Kuulumisia

Nyt on taas blogi ollut vähän hiljaisena pikkuhetken. Ei siihen oikeastaan ole mitään syytä, en ole tehnyt mitään ihmeellistä ja marsut eivät ole edes ulkoilleet lähiaikoina.

Nyt kun ulkotuoreita saadaan, niin se meteli on ollut tuttua. Yölläkin jos vahingossa rapistelen jotain, niin erityisesti Nipsu on heti, siis oikeasti pienimmästäkin äänestä kiljumassa. Yritä siinä sitten hiljentää toinen ettei koko talo heräisi. No yleensä saan näkkäripalalla lahjottua sen olemaan hiljaa.

Kuten jo sanoin, marsut ovat ulkoilleet vain vähän tässä lähiaikoina. No olen tyytyväinen, että ovat ulkoilleet edes sen vähän.

Sepon kanssa ollaan opeteltu kävelemään hihnassa.

Heinäkuussa olen pois muutaman viikon, joten blogi tietysti jää hiljaiselolle hetkeksi. Olen myös miettinyt, mitä teen marsuille, kun olen poissa. Hoitopaikkoja kyllä löytyy, mutta en tykkää, että Nipsu joutuisi ravaamaan hoitopaikoissa, kun on jo kuusikesäinen. Ok kuulostipa huonolta tekosyyltä.
Nyt olen ajatellut, että marsut jäävät kotiin, niinkuin gerbiilitkin. Hyviä puolia siinä on se, että marsujen ei tarvitse lähteä stressaavasti minnekkään, mutta huono puoli on se, että eivät saa yhtä paljon huomiota ja hoitoa kuin normaalisti. Tietenkin muut perheessäni antavat ruokaa ym, mutta siihen se jäikin. Ja Nipsu kun asuu yksin, niin olen pitänyt sitä jotenkin erityisen tärkeänä antaa sille huomiota. Mutta loppujenlopuksi se on vain muutaman viikon, ja saavat ruokaa normaalisti, joten eivätköhän nuo selviä.

Olen myös harkinnut, että siirtäisin tämän kauhukaksikon yläkertaan. Ihan syystä että eivät karkailisi. Toisaalta tykkään, että Nipsulla oma lukaali, jossa sitä ei häiritä, vaikka muut jaloittelisivatkin. Jos Nipsu asuisi alakerrassa, roikkuisivat nämä muut Nipsun häkin ovissa. Lisäksi yläkerrassa on parempi valo. No, pysykööt Nipsulla ainakin näin toistaiseksi.

Yksi päivä kun tulin marsulaan, sain huomata että ovet olivat auki, eli marsut taas karkuteillä. Vilho pötkötteli häkin alla, mutta Tilliä ei näkynyt missään! Lopulta löysin sen nukkumassa viltin päältä, jonka unohdin tuohon. Säikäytti taas hieman.

Pohdiskelin taas, että tekisinkö videon Tokion reissustani. Olisi vain kiva sitten joskus talvi-iltoina katsoa sitä ja muistella miten kiva reissu oli. Toisaalta videopätkät vievät muistikortilta paljon tilaa, joten katsotaan nyt.

Noniin oli vain pakko päivittää blogia taas. En tiedä milloin postailen seuraavan kerran, ei ole oikein intoa nyt muunlaisiin postauksiin kun suunnittelen ihan innolla jo matkojani. :D

Onnellisuus on täällä

Heiips.

Aina välillä mietin, miten hyvin kaikki oikeasti on. Aina askel askeleelta olen saanut sen mitä haluan. :D
Aluksi ei pitänyt saada mitään eläintä, sitten jotenkin sainkin marsut. Ja nyt omistan kolme marsua, kolme gerbua ja koiran. Ei olisi uskonut.
Tässä lähiaikoina varsinkin on tapahtunut vaikka mitä kivaa. Aiemmin vain uneksin, että talon isoin huone olisi minun, ja haaveilin aina syvänteeseen jotain pikkueläimiä ja perähuoneeseen marsuja varustettuna hienolla häkillä.
Ja hups, kaikki tämä onkin tapahtunut.
Joskus on hyvä miettiä, eikä pitää kaikkea itsestäänselvyytenä. En aina osaa arvostaa sitä mitä minulla on ja esimerkiksi mahdollisuuksia ulkomaanmatkoihin, jota ei varmasti kaikilla ole.

Ihan tyhmä postaus, mutta oli pakko kirjoittaa tämmöinen. Olen vain niiiin iloinen tällä hetkellä.
Pääsen Japaniin. Monet vain unelmoi siitä, ja minä olin jopa vastahakoinen.
Vielä eilen en olisi IKINÄ siis ikinä uskonut, että näkisin lempibändini, Bigbangin livenä, elleivät tule Suomeen, niinkuin tässä lähiaikoina eivät tulekaan.
Noh mites sitten tänään. Lähdetään tuossa Lokakuussa Los Angelesiin, katsomaan Bigbangia livenä. Siis mitä.
Heitin ihan vitsinä, että kun ollaan Tokiossa, niin mitä jos mennään Indonesiaan katsomaan Bigbangia, kun siellä suunnalla ollaan.
Tietenkin ihan vitsinä heitin, en tietenkään voi olettaa, että lähdettäisiin katsomaan lempibändiäni josta ei edes muut tykkää, eri maahan.
En tosiaan tiedä mitä tapahtui, mutta nyt en pysy nahoissani.
Kaikilla ei todellakaan ole mahdollista lähteä Kaliforniaan, koska siellä sattuu olemaan lempibändi.
Täytyy aina välillä miettiä sitä, mitä kaikkea saa ja olla siitä kiitollinen.

Haha olipas pakkoavautuminen.

Olen tässä lähiaikoina ulkouluttanut marsuja oikein urakalla, kun kelit ovat olleet ihanan lämpimät täälläpäin. Näyttävät nauttivan laiduntamisesta, joten tietysti säitten salliessa ulkoilutusta jatketaan. Varsinkin, kun heinäkuussa en ole paljoa kotona.

Pieniä vastoinkäymisiäkin. Otin Tillin pois ulkohäkistä, koska ajattelin, että nyt saan hienoja poseerauskuvia. No mitä siitä seurasi. Tilli lähti juoksemaan kohti ojaa jostain syystä. Ihan muutamassa sekunnissa taittoi semmoisen 15m matkan. Ja minä idiootti heiluin siinä kameran kanssa, kun marsu oli muutaman metrin päässä.
Tosiaan, juoksi suoraan ojaan. Ihan kauhistuneena sitten lähdin perään. Entä jos ojassa on kissa? Entä jos ojassa on vettä? Onneksi ei ollut kumpaakaan. Pelkäsin myös, että Tilli olisi mennyt putkistoon, sillä putken pää oli juuri siinä kohdassa, mistä Tilli meni ojaan..
Ei jäänyt aikaa siinä miettiä, mistä ojaan menen, niin tungin vain nokkosten ja piikkipensaiden läpi, ja thankgod sain Tillin silmiini. Ei mennyt kuin ehkä minuutti, niin sain sen kiinni. Voi taivas säikähdin.

Mitä tästä opimme? Älä pidä marsua vapaana.
Itse kun olen tottunut Nipsuun ja Hemuliin, jotka eivät koskaan lähteneet tuolla tavalla pihan poikki kuin pikakiituri.

Tilli vaarallisella karkumatkalla.. Ja minä otin kuvia?

Vilholla ainut ajatus ulkona on päästä karkuun.. No ei sillä, etteikö se olisi sisälläkin.

Ihana Nipsu on tykännyt laiduntaa seurassa <3

Summer <3 Ja en kestä inhottavan näköinen polvi pilas hienon kuvan XD