Heipps.
Kotiuduin Japanista jo muutama päivä sitten, mutta vasta nyt jaksan vaivautua läppärilleni. On ollut vähän rankkaa Nipsun poismenon johdosta.
Viimeeksi marsun kuolema meinasi blogille puolen vuoden taukoa. En usko, että näin käy tälläkertaa, sillä vaikka Nipsu oli rakkain lemmikkini, pääsen surusta tälläkertaa vähän helpommalla, kuin viimeeksi. Kun Hemuli kuoli, oli minulla vaikeaa muutenkin, kun en elämästä mitän iloa silloin löytänyt. Plus, se oli ensimmäinen lemmikin kuolema.
Tulin kotiin siis la-su yönä. Olin suunnitellut heti sunnuntaina siivoavani marsujen häkit ja huoneen ylipäätään, mutta luistin kaikesta työstä sen päivän. Ja maanantain. Ja tiistain. Lopulta oli pakko ottaa itseään niskasa kiinni ja yrittää saada jotain aikaan.
Kokoaika vaan sanon itselleni, että 'Teen sen huomenna'. Siis tätä tapahtuu oikeasti kokoaika arjessakin, kynsienleikkuussa ja muussa.
Tosiaan nyt keskiviikkoiltana, kun pidin marsuja illasta ulkona, päätin, että pakko saada marsut puhtaaseen häkkiin. Joten siivosin sitten Nipsun yläkerran, pyyhin pohjan kostealla ja laitoin sen Vilholle ja Tillille. Halusin ne yläkertaan, koska siellä on luonnonvaloa ihan eri tavalla, kuin alakerrassa. Lisäksi toivon, että niiden hirviöiden karkureissut loppuisivat, kun ovat yläkerrassa. Tietysti pitää nyt katsoa, että jos yrittävät avata ovia ja hypätä alas, sehän ei käy tietenkään.
Marsujen huone siis edelleen näyttää ihan sikolätiltä, mutta ompahan marsut puhtaassa häkissä.
Ainiin, ja iso kiitos vielä kahdelle osanottajalle edellisessä postauksessa, ne piristykset tulivat oikeasti täydelliseen aikaan ja auttoivat.
Tosiaan, olen sentään ulkoiluttanut muutaman kerran marsuja paluuni jälkeen. Aina kun luen jostain blogeista, että heitä harmittaa, kun eiole resursseja päästää marsujaan laitumille, mietin, että meillä kyllä lääniä riittäisi pihalla jos jonkinlaiseen aitaukseen :D
Tulipahan nyt jotain loruteltua.Voin tehdä paremman kuulumispostauksen kuvien kera, jahka niitä kuvia saan otettua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti