Hemuilua: Onnellisuus on täällä

Heiips.

Aina välillä mietin, miten hyvin kaikki oikeasti on. Aina askel askeleelta olen saanut sen mitä haluan. :D
Aluksi ei pitänyt saada mitään eläintä, sitten jotenkin sainkin marsut. Ja nyt omistan kolme marsua, kolme gerbua ja koiran. Ei olisi uskonut.
Tässä lähiaikoina varsinkin on tapahtunut vaikka mitä kivaa. Aiemmin vain uneksin, että talon isoin huone olisi minun, ja haaveilin aina syvänteeseen jotain pikkueläimiä ja perähuoneeseen marsuja varustettuna hienolla häkillä.
Ja hups, kaikki tämä onkin tapahtunut.
Joskus on hyvä miettiä, eikä pitää kaikkea itsestäänselvyytenä. En aina osaa arvostaa sitä mitä minulla on ja esimerkiksi mahdollisuuksia ulkomaanmatkoihin, jota ei varmasti kaikilla ole.

Ihan tyhmä postaus, mutta oli pakko kirjoittaa tämmöinen. Olen vain niiiin iloinen tällä hetkellä.
Pääsen Japaniin. Monet vain unelmoi siitä, ja minä olin jopa vastahakoinen.
Vielä eilen en olisi IKINÄ siis ikinä uskonut, että näkisin lempibändini, Bigbangin livenä, elleivät tule Suomeen, niinkuin tässä lähiaikoina eivät tulekaan.
Noh mites sitten tänään. Lähdetään tuossa Lokakuussa Los Angelesiin, katsomaan Bigbangia livenä. Siis mitä.
Heitin ihan vitsinä, että kun ollaan Tokiossa, niin mitä jos mennään Indonesiaan katsomaan Bigbangia, kun siellä suunnalla ollaan.
Tietenkin ihan vitsinä heitin, en tietenkään voi olettaa, että lähdettäisiin katsomaan lempibändiäni josta ei edes muut tykkää, eri maahan.
En tosiaan tiedä mitä tapahtui, mutta nyt en pysy nahoissani.
Kaikilla ei todellakaan ole mahdollista lähteä Kaliforniaan, koska siellä sattuu olemaan lempibändi.
Täytyy aina välillä miettiä sitä, mitä kaikkea saa ja olla siitä kiitollinen.

Haha olipas pakkoavautuminen.

Olen tässä lähiaikoina ulkouluttanut marsuja oikein urakalla, kun kelit ovat olleet ihanan lämpimät täälläpäin. Näyttävät nauttivan laiduntamisesta, joten tietysti säitten salliessa ulkoilutusta jatketaan. Varsinkin, kun heinäkuussa en ole paljoa kotona.

Pieniä vastoinkäymisiäkin. Otin Tillin pois ulkohäkistä, koska ajattelin, että nyt saan hienoja poseerauskuvia. No mitä siitä seurasi. Tilli lähti juoksemaan kohti ojaa jostain syystä. Ihan muutamassa sekunnissa taittoi semmoisen 15m matkan. Ja minä idiootti heiluin siinä kameran kanssa, kun marsu oli muutaman metrin päässä.
Tosiaan, juoksi suoraan ojaan. Ihan kauhistuneena sitten lähdin perään. Entä jos ojassa on kissa? Entä jos ojassa on vettä? Onneksi ei ollut kumpaakaan. Pelkäsin myös, että Tilli olisi mennyt putkistoon, sillä putken pää oli juuri siinä kohdassa, mistä Tilli meni ojaan..
Ei jäänyt aikaa siinä miettiä, mistä ojaan menen, niin tungin vain nokkosten ja piikkipensaiden läpi, ja thankgod sain Tillin silmiini. Ei mennyt kuin ehkä minuutti, niin sain sen kiinni. Voi taivas säikähdin.

Mitä tästä opimme? Älä pidä marsua vapaana.
Itse kun olen tottunut Nipsuun ja Hemuliin, jotka eivät koskaan lähteneet tuolla tavalla pihan poikki kuin pikakiituri.