Kuulumisia

Nyt on taas blogi ollut vähän hiljaisena pikkuhetken. Ei siihen oikeastaan ole mitään syytä, en ole tehnyt mitään ihmeellistä ja marsut eivät ole edes ulkoilleet lähiaikoina.

Nyt kun ulkotuoreita saadaan, niin se meteli on ollut tuttua. Yölläkin jos vahingossa rapistelen jotain, niin erityisesti Nipsu on heti, siis oikeasti pienimmästäkin äänestä kiljumassa. Yritä siinä sitten hiljentää toinen ettei koko talo heräisi. No yleensä saan näkkäripalalla lahjottua sen olemaan hiljaa.

Kuten jo sanoin, marsut ovat ulkoilleet vain vähän tässä lähiaikoina. No olen tyytyväinen, että ovat ulkoilleet edes sen vähän.

Sepon kanssa ollaan opeteltu kävelemään hihnassa.

Heinäkuussa olen pois muutaman viikon, joten blogi tietysti jää hiljaiselolle hetkeksi. Olen myös miettinyt, mitä teen marsuille, kun olen poissa. Hoitopaikkoja kyllä löytyy, mutta en tykkää, että Nipsu joutuisi ravaamaan hoitopaikoissa, kun on jo kuusikesäinen. Ok kuulostipa huonolta tekosyyltä.
Nyt olen ajatellut, että marsut jäävät kotiin, niinkuin gerbiilitkin. Hyviä puolia siinä on se, että marsujen ei tarvitse lähteä stressaavasti minnekkään, mutta huono puoli on se, että eivät saa yhtä paljon huomiota ja hoitoa kuin normaalisti. Tietenkin muut perheessäni antavat ruokaa ym, mutta siihen se jäikin. Ja Nipsu kun asuu yksin, niin olen pitänyt sitä jotenkin erityisen tärkeänä antaa sille huomiota. Mutta loppujenlopuksi se on vain muutaman viikon, ja saavat ruokaa normaalisti, joten eivätköhän nuo selviä.

Olen myös harkinnut, että siirtäisin tämän kauhukaksikon yläkertaan. Ihan syystä että eivät karkailisi. Toisaalta tykkään, että Nipsulla oma lukaali, jossa sitä ei häiritä, vaikka muut jaloittelisivatkin. Jos Nipsu asuisi alakerrassa, roikkuisivat nämä muut Nipsun häkin ovissa. Lisäksi yläkerrassa on parempi valo. No, pysykööt Nipsulla ainakin näin toistaiseksi.

Yksi päivä kun tulin marsulaan, sain huomata että ovet olivat auki, eli marsut taas karkuteillä. Vilho pötkötteli häkin alla, mutta Tilliä ei näkynyt missään! Lopulta löysin sen nukkumassa viltin päältä, jonka unohdin tuohon. Säikäytti taas hieman.

Pohdiskelin taas, että tekisinkö videon Tokion reissustani. Olisi vain kiva sitten joskus talvi-iltoina katsoa sitä ja muistella miten kiva reissu oli. Toisaalta videopätkät vievät muistikortilta paljon tilaa, joten katsotaan nyt.

Noniin oli vain pakko päivittää blogia taas. En tiedä milloin postailen seuraavan kerran, ei ole oikein intoa nyt muunlaisiin postauksiin kun suunnittelen ihan innolla jo matkojani. :D