Tammikuun kuulumiset.

Heips.

Eipä ole tullut koko kuukauteen mitään postauksia. Toisaalta, ei ole ollut myöskään mitään kummempaa, mistä kirjoittaa :D
Kuviakaan mulla ei ole yhtään, joten senkään takia en ole viitsinyt kirjoitella.

Vilho ja Tilli ovat sopeutuneet hyvin. Juoksevat vielä karkuun kova kyytiä jos yrittää saada syliin. :D Olen huomannut, että pojat ovat kovia sotkemaan ja hajottamaan tavaroitansa, joka on tietysti ihan hyvä juttu, niin ei virikkeet ainakaan häkissä turhaan seiso.
Tillistä on kuoriutunut ihanan kiltti ja rohkea marsu, eikä Tilli urise Nipsullekkaan, toisinkuin herra Vilho.
Vilho on edelleen ihan mahdoton kurisija. Harrastaa kovasti aidan läpi Nipsulle kurisua, jonka jälkeen vähän jahdataan Tilliä. Ei tule kuuloonkaan, että Vilhon ja Nipsun voisi enään päästää samaan tilaan.

Olen antanut silloin tällöin Nipsun ja Tillin jaloitella häkkien vieressä viltin päällä samanaikaisesti. Ovat tulleet hienosti toimeen! :)
Olen tehnyt kerran saman myös niin, että Vilho oli mukana. Vilho urisi ja uhitteli Nipsulle kovasti. Yritti päästä toisen selkäänkin. Ajattelin aluksi, että josko se olisi vain jotain alkuhuumaa, että tulisivat kaikki hieman myöhemmin toimeen, mutta Vilho käyttäytyy aivan samalla tavalla vieläkin, jonka takia en ole pitänyt Nipsua ja Vilhoa samassa tilassa.
Nipsu ei Vilholle kyllä uhittele yhtään. Pikemminkin yritti tehdä tuttavuutta samalla tavalla kuin Tillin kanssa, mutta eihän se tietenkään onnistu Vilhon kanssa.

Muutama viikko taaksepäin, eräänä viikonloppuna, kun en ollut kotona, äitini oli huomannut, että Vilho oli jotenkin päässyt Nipsun aitaukseen! Oli kuulemma noin 30min ehtinyt olla siellä, kunnes äitini oli huomannut asian ja laittanut Vilhon takaisin omalle puolelleen. Onneksi ei tapahtunut mitään vakavampaa, Vilho oli vain tavalliseen tapaansa uhitellut kovasti, Nipsu uhittelematta takaisin.
Nyt vilhon pakoreitti naapurihäkkiin on varmasti tukittu. Ei päässyt enää toistamiseen, vaikka poika kovasti yritti :D

Nyt kun mulla ei niitä kuvia ole, laitetaan tähän ihania kesämuistoja viimekesältä </3

Nipsu vauhdissa :3

Ihanin Hemuli </3 Ikävä on kova!

<3

Vähän tulokkaista

Maanantaina minulle saapui siis kaksi marsua, Tilli ja Vilho. En ole vielä varma nimistä, mutta kutsun niitä nyt Tilliksi ja Vilhoksi, ja ellen keksi kolahtavampia nimiä, ne jäävät noiksi.

Pojat ovat tottuneet uuteen paikkaan yllättävän hyvin. Jo tiistai aamuna toinen marsuista oli syömässä heinää, eikä edes sännännyt pakoon, kun tulin. Taino, kyllä se säntäsi heti takaisin mökkkiin, kun havaitsi mun tulevan vähän lähemmäksi. Olivat hyvin arkoja koko tiistain, eivätkä olisi halunneet tulla ulos mökistänsä ollenkaan. Olivat kuitenkin maanantain ja tiistain välisenä yönä tietysti käyneet syömässä heinää ainakin papanoiden sijainnin perusteella :D
Keskiviikkoaamuna olivat selkeästi käyneet koko häkissä, sillä papanoita oli joka puolella.
Lähdin keskiviikon illasta pois, joten marsut saivat olla aivan rauhassa torstain.

Nyt perjantaina vaikuttaisi siltä, etteivät enää pelkää ympäistöään, ihmisiä ja ääniä vain tuntuvat arkailevan. Nimittäin kun tulin perjantaina, olivat molemmat marsut touhuamassa ja niiden pajupallokin oli torstaipäivän aikana täysin tuhottu.

Olen yrittänyt totuttaa itseäni Tilliin ja Vilhoon juttelemalla niille häkin vierestä ja tarjoamalla herkkua. Aluksi olivat arkoja, kuten sanoin. Ei tiistaina eikä keskiviikkonakaan uskallettu ollenkaan ottaa herkkua. Keskiviikkona sentään toinen uskalsi haistella pikaisesti kättäni.
Nyt perjantaina menin istumaan poikien häkkiin herkkujen kera. Aluksi marsut olivat aivan kauhuissaan, että kuka heidän häkkiinsä oikein tunkeutui. Siinä sitten rapistelin herkkuja ja annoin Nipsunkin niitä syödä, niin kyllä sieltä vähän mielenkiintoa rupesi  pikkuhiljaa löytymään. Nipsun läsnäolo häkkien rajalla varmasti vaikutti poikien mielenkiintoon. Vilho eritoten on ollut kovin kiinnostunut Nipsusta, ja on käyttänyt kaikki mahdollisuudet hyväkseen urista sille. Toisin sanoen, lähes aina, kun Nipsu tulee häkkien rajalle, menee Vilho sille urisemaan ja työntämään nokkaansa aitojen läpi. Harmi vain Vilhon puolesta, että Nipsu kohtelee innokasta tutustujaa kuin ilmaa vain. :D

Siinä sitten noin kaksi ja puoli tuntia tein tuttavuutta marsuihin Nipsun ja herkkujen avulla. Uskalsivat jo ottaa herkkuja kädestäni, ja muutenkin alkoi vaikuttaa siltä, etteivät pelkää minua kauheasti, silloin ainakaan kun en liiku kovin isosti. Molemmat kulkivat jo ympärilläni täysin tottuneen näköisesti. Näin jälkeen päin mietin, että olisin voinut yrittää silittää jompaa kumpaa, mutta ehkä parempi näin :D

Kerron myöhemmin lisää Nipsun ja tulokkaiden suhteista ;)

En ole vieläkään saanut aikaiseksi kuvata Tilliä tai Vilhoa, kun aina kamera on jossain muualla :D Otin silti kännykällä muutaman todella huonolaatuisen kuvan vähän havainnollistamaan, millaisia  nuo marsut oikein ovat, kun en ole niistä lähes mitään vielä kertonutkaan :D