En ole taaskaan postaillut ikuisuuksiin mitään, joten laitan tämän videon tänne blogiin.
Kotiudun tosiaan jo pari viikkoa sitten Kalifornianreissulta, oli ihan uskomattoman ihanaa päästä pois kylmästä Suomesta koulujuttujen keskeltä.
Amerikkaan ei luultavasti olla lähdössä enää aikoihin, sillä vanhempani pitävät enemmän matkustamisesta tuonne itään, ja se on käytännöllisempi suunta perheessämme muutenkin, myös vanhempieni töiden takia.
En aio tälläkertaa kertoa niin tarkasti matkastani, laitan tähän vaan videon, johon kokosin erilaisia klippejä matkasta.
sunnuntai 25. lokakuuta 2015
lauantai 10. lokakuuta 2015
Taukoa
Hups viimeisimmästä postauksesta onkin vierähtänyt jo lähemmäs kaksi kuukautta.
Eipä meillä oikeastaan mitään tavallisesta poikkeavaa ole tapahtunutkaan, lukuunottamatta koiran suklaamyrkytystä ja Losin reissua.
Suklaamyrkytys? Oi kyllä. Seppo sai käsiinsä tummaa suklaata ja söi tietysti kaiken, mikä oli mahdollista syödä eli loppulevyn.
Kun tajusin tilanteen, rupesin heti selittämään tilannetta äidilleni, joka ei suklaan vaarallisuudesta tiennyt. Aluksi tyyliin vain nauroi, sitten jotain marmatti ettei kyllä jaksa lähteä viemään mihinkään. Lopulta meni itse googlailemaan suklaamyrkytyksestä ja ymmärsikin lopulta tilanteen vakavuuden. Tehtiin pikaisia laskelmia ja ymmärrettiin, että koira on saanut yli tappavan annoksen suklaata, joten lähdettinkin siinä sitten Viikkiin.
Viikissä ei jonotettu kauaakaan (päästiin muiden ohi) ja tehtiin koiralle vatsantyhjennys. Onneksi saatiin sillä keinoin suklaat ulos.
Eläinlääkärintodistuksessa lukikin tarkat määrät kaikesta, suklaassa olevaa vaarallista ainetta on koiran kehossa haitallisen paljon, kun sitä on 2,1, Sepolla oli 8.4, eli todellakin vaarallinen.
Onneksi toimittiin nopeasti, ja nyt näyttäisi kaiken olevan kunnossa, tapahtuneesta aikaakin jo muutama viikko.
Eipä meillä oikeastaan mitään tavallisesta poikkeavaa ole tapahtunutkaan, lukuunottamatta koiran suklaamyrkytystä ja Losin reissua.
Suklaamyrkytys? Oi kyllä. Seppo sai käsiinsä tummaa suklaata ja söi tietysti kaiken, mikä oli mahdollista syödä eli loppulevyn.
Kun tajusin tilanteen, rupesin heti selittämään tilannetta äidilleni, joka ei suklaan vaarallisuudesta tiennyt. Aluksi tyyliin vain nauroi, sitten jotain marmatti ettei kyllä jaksa lähteä viemään mihinkään. Lopulta meni itse googlailemaan suklaamyrkytyksestä ja ymmärsikin lopulta tilanteen vakavuuden. Tehtiin pikaisia laskelmia ja ymmärrettiin, että koira on saanut yli tappavan annoksen suklaata, joten lähdettinkin siinä sitten Viikkiin.
Viikissä ei jonotettu kauaakaan (päästiin muiden ohi) ja tehtiin koiralle vatsantyhjennys. Onneksi saatiin sillä keinoin suklaat ulos.
Eläinlääkärintodistuksessa lukikin tarkat määrät kaikesta, suklaassa olevaa vaarallista ainetta on koiran kehossa haitallisen paljon, kun sitä on 2,1, Sepolla oli 8.4, eli todellakin vaarallinen.
Onneksi toimittiin nopeasti, ja nyt näyttäisi kaiken olevan kunnossa, tapahtuneesta aikaakin jo muutama viikko.
 |
| Monta kuukautta vanha kuva. Näin typerältä se näytti ennen trimmiä. :D En olekkaan laittanut tänne blogiin kuvia nykyisestä Seposta, onkin kasvanut ja muuttunut pentukuvista. |
 |
| Taco. Nätti gerbu mielestäni hän. |
 |
| Tein joku piävä marsuille alakertaan jaloittelupaikan. |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)