keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Ärsyyntynyt omistaja

Eilen, kun tulin koulusta kotiin, olivat marsut riehumassa lattialla. C-vitamiinipelletit oli syöty kaikki ja koko marsula oli täynnä kakkaa ja heinää.
En tiedä kauanko marsut olivat olleet vapaalla jalalla, lähes vuorokauden, jos olivat heti karanneet, kun lähdin sieltä.
Heräsi kysymys, miten nuo elukat pääsivät ulos häkistään. Häkin oikealla reunalla oli liukuovi sen verran auki, että siinä oli marsunmentävä aukko. Ei ole muuta vaihtoehtoa, kun että olen huolimattomuuttani jättänyt liukuoven rakoselleen, jonka marsut kyllä osaavat suurentaa työntämällä ovea.

Marsut saavat olla vapaana tietyllä ajalla, mutta ei ympärivuorokautisesti. Näin takaan marsujen turvallisuuden. Nytkin marsut olisivat halutessaan voineet tulla huoneeseeni, jossa on yhtä sun toista johtoa ja muuta vaarallista.
Lisäksi en yhtään pidä siitä, että marsula näyttää poikien ulkoilun jälkeen kuin joltain navetalta. Tätähän ei tapahdu, kun marsut ulkoilevat hallitusti tietyn ajan.
Näköjään pojat eivät pidä ajatuksesta hallittu jaloittelminen. :D
No, päätin siitä lähtien olla varovaisempi ovien kanssa.

Kun tänään tulin koulusta kotiin, ette arvaakaan mikä minua kotona odotti. Kaksi riekkuvaa marsua, jotka olivat laittaneet oikein urakalla ranttaliksi.
Aluksi kiinnitin huomioni vain marsuihin, joista toinen seisoi rojukasan päällä ja toinen kipitti häkin alle minut nähdessään.
Sitten kiinnitin huomiota siihen järkyttävään sotkuun, minkä V ja T olivat saaneet aikaan. Huomasin lattialla myös kynsisakset, jotka olin eilen unohtanut lattialle. Sitten kiinitin huomiota marsujen pellettipurkkeihin... Marsujen suosima Genesis-purkki oli jotenkin onnistuttu kaatamaan ja pellettejä oli ympäri ämpäri. Keräsin pelletit kasaan ja huomasin, että eihän niitä näin vähän pitäisi olla. Niitä siis näköjään luvatta syöty ihan urakalla... Ei kiva, kun ovat melko rasvaisia, jonka takia saavat niitä rajallisesti nytkin.

Juuri tälläisten asioiden takia en pidä marsujani vapaana 24/7 tai ilman valvontaa/tarkistuksia. Toivotaan, ettei enää kolmatta kertaa tätä tapahdu. Ainakin aion laittaa kaikki pelletit ja muut luvattomat visusti marsujen ulottumattomiin. En kyllä oikeasti enään kolmatta kertaa halua.

Se laittoi taas miettimään, miten marsut ovat taas päässeet ulos. Yhden kerran jos tapahtui, sen voin laittaa huolimattomuuden piikkiin. Toista kertaa en. Ihan varmasti suljin marsuilta ovet. Oikeastaan ainoaksi vaihtoehdoksi jää, että marsut ovat itse oppineet avaamaan ovet. Ja se ei ole hyvä juttu ollenkaan.

Katsotaan nyt, miten tämä lähtee tästä raiteilleen.



maanantai 25. toukokuuta 2015

Jei me oltiin ulkona!

Oli tänään niin lämmin päivä, että päätin viedä Vilhon ja Tillin ulos! Kaikkien iloksi nappasin muutaman kuvan pojista. Itse en ole taaskaan kovin tyytyväinen kuviin, mutta kyllähän nuo nyt voittavat kuvattoman postauksen.

Ulkoaitaus ei tälläkertaa ollut sen ihmeellisempi, eikä tarjolla ollut muuta kuin heinää. Yhteensä oltiin ulkona vajaa tunti.
Ajattelin, etteivät uskalla syödä ainakaan alussa, mutta jo parin minuutin sisään rupesivat mussuttamaan. Lopusta sitten, kun otin marsuja vähän pois aitauksesta, rupesi olemaan jännempää. Siis ajattelin, että kuvaisin marsuja nopeasti vähän ja siksi otin pois, mutta ei siitä mitään tullut. :D

Nyt niihin kuviin! Pahoittelen, jos tässä on liikaa kuvia.

Poikien aitaus. Tässä kuvassa kaikki suojat on laitettu tuollain samaan kasaan, ei ollut kokoaika niin. :D Hahmottaa vain aitauksen kokoa.

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.
 
8.

9.

10.

11.

12. Peto on irti! :D

13. <3

Mitkä olivat parhaat kuvat?

lauantai 23. toukokuuta 2015

Pikaista päivittelyä

Heii taas pitkästä aikaa.

On ollut taas vähän hiljaista. Kokeita on tässä ollut ihan kiitettävästi ja muutenkin kaikenmaailman menoa. No, kaikkien iloksi kohta alkaa kesäloma! Blogille se tarkoittaa aktiivisempaa postailua, marsujen ohella myös jostain muustakin..

Siitä tulikin mieleen, että otin 'karojamarsut' nimen blogilta pois. Olen ollut oikeastaan aina todella tyytymätön siihen, eikä se edes kuvaa ainakaan jatkossa blogia niinv hyvin, kun onhan tässä gerbiileitäkin kolmin kappalein ja jotain muutakin ehkä tulossa... Shhh tekisi niin mieli kertoa, mutta säästän sen ihan asiaan liittyvään postaukseen, joka raapustan ihan kesäloman alussa! :D

Marsuille kuuluu hyvää. Ruohoa on saatu päivittäin. On se kätevää, kun on oma iso piha.
Aina ennen on jo tähän aikaan vuodesta ollut marsut pihalla, mutta en ole vielä viitsinyt, kun ei siellä ole edes kahtakymmentä ja maakin tosi kylmää vielä.
Nipsu täytti 6v myös tässä toukokuussa. Juhlistettiin synttäreitä isolla kasalla voikukkia ja ruoholla. Normaalisti on oltu synttäripäivä ulkona, mutta minkäs teet.

Mun pikku sylimussukka<3 Ainoa marsuni, jonka voi ottaa melkeen milloin vain syliin ja aina näyttää nauttivan ihan hirveesti.

Yleiskuvaa marsujen häkistä. Järjestys muuttunut ihan vähän molemmissa kerroksissa. Jokatapauksessa siirsin häkin huoneen perälle, niin sain paljon lisää tilaa.

Gerbiiliien terra. En tiedä kiinnostaako ketään nämä gerbujutut, mutta tyttöjen terra on tosiaan tommoisessa syvänteessä. Järjestys näillä on ihan erilainen kuin kuvassa, purua on lähes puolet enemmän. Bongaa kuvasta kolme gerbiiliä! :D Musta yksilö on vaikea. 
Hain gebuille pihalta astetta paksumpia oksia. Tietysti pesin ne. Vaikka ei gerbiili mikään kiipeilevä eläin olekaan, olen huomannut, että tykkäävät kiipeillä oksissa! 
Oksien huono puoli. Taco on ruvennut järsimään katon kaltereita, kun oksien avulla niihin yltää. 

Onko teillä marsut jo päässeet ulos?
Haluatteko, että postaan kesällä enemmän?
Kiinnostaako teitä lukea tässä blogissa muidenkin eläinten kuin marsujen (gerbiilien ja tulevan) kuulumisia?
Mikäköhän eläin mulle tuleekaan...


keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Vastauksia 1/2

Olen nyt jo muutamassa blogissa tämmöiseen kyselyhommaan törmännyt, enkä voinut vastustaa kiusausta toteuttaa sitä itsekin. :D
Teen tämän tosiaan kahdessa eri osassa, eli myöhemmin tulossa toinen samanlainen, halusitte tai ette. :D

1. Kuinka vanha olit saadessasi ensimmäisen marsusi?

Taisin olla sen 9. Jos joskus saan lapsia, en anna marsuja sille vielä yhdeksänvuotiaana. :D

2. Mikä oli ensimmäisen marsusi nimi ja tyyppi/rotu?

Ensimmäiset marsuni olivat Hemuli ja Nipsu. Sieläkarvaiset ristetytysveljekset, ei absoluuttisen mitään hajua värityksistä..



3. Mikä on parhain marsurotu mielestäsi?

Itseäni on aina kiehtonut nakumarsut, mutta abytkin on hurjan suloisia.. No kaipa se on kumminkin amerikan crest, mielestäni suloisia elikoita.

4. Kuinka monta marsua tällä hetkellä omistat ja mitkä ovat heidän nimensä?

Omistan tällä hetkellä kolme marsua. Nipsupapan, Vilhon ja Tillin.

5. Mikä on marsujesi lempiherkku?

Nipsu rakastaa hurjasti kurkkua, mutta semmoinen, mistä kaikki tykkäisivät.. Kyllä kaikkien ehdoton suosikki on silti ulkoa haetut voikukanlehdet. Jos niitäkään ei lasketa, niin kaikki tykkää porkkanasta.

6. Millainen häkki sinulla on marsuillesi ja minkäkokoinen se on?

Tällä hetkellä kaikki asuvat itsetehdyssä, 190cm x 85cm puuhäkissä.

7. Oletko ajatellut ottavasti jatkossa pienlemmikkieläimiä?

Kyllä! Olen jo hyyvin pitkään hamstrannut tietoa mm. chinchilloista ja deguista. Kiinnostaisi ihan hurjasti omistaa muitakin jyrsijäntapaisia, mutta katsoo nyt, kun perheeni ei oikein pidä ajatuksesta. Muutenkin nykyiset kuusi eläintä taloudessa tuntuu ihan hyvältä määrältä. Myös lisää marsuja talossa kuulostaisi houkuttelevalta..

8. Missä pidät marsujasi?

Marsuillani on oma huone minun huoneeni perällä.

9. Mitkä ovat marsunomistajuuden hyvät ja huonot puolet?

Hyviä puolia on ehdottomasti enemmän, aloittakaamme siis niistä. Ensinnäkin, rakastan vain seurata marsujen touhuilua, lisäksi on ihanaa, kun saa tarjota marsuille aikaa, josta ne nauttivat, esim. ruoholaitumet kesäisin. Rakastan myös sisustella marsujeni häkkejä erilaisin tavoin! :D
Huonoja puolia marsun omistamisessa keksin vain yhden. Se on se siivous. Marsu kun on aika papanoiva eläin, niin kyllä niiden häkkejä täytyy siivota säännöllisesti, ihan eri meno kuin gerbiileillä. Olen itse ihan kamalan laiska siivoamaan, mutta kyllä siis tietysti siivoan säännöllisesti elikoitteni häkit :D

10. Mitkä ovat marsujesi lempinimet?

Nipsua sanon ihan vain Nippeliksi tai Nipuksi. Tilli on Tilu. Vilho on Vilu tai Viltsu. Lisäksi äitini sanoo jostain syystä mustia marsujani (Vilhoa ja Tilliä) kotisomaleiksi (:DDDD)


Oliko tämmöinen erilaisempi postaus kiva?
Haluatteko, että toteutan toisen osan joskus?


sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Time heal

Silloin kun mun oma, rakas Hemulini kuoli, yritin löytää tavan olla itseni kanssa sujut asian kanssa ja sitä kautta päästä yli tapahtuneesta. No, minä en ainakaan varmaan koskaan tule löytämään tapaa 'olla sujut' Hemulin kuoleman kanssa.
Aina sitä miettii, elikö se kuollut kuikkuni hyvän elämän, miten olisin voinut tarjota paremman elämän sille ja että se olisi ansainnut parempaa. Mutta tehty mikä tehty, pakko vain hyväksyä asiat niinkuin ne on. Omaan suruuni ei auta mikään muu kuin aika. Vieläkin, ja varmaan hyvin pitkälle tulevaisuuteen itken Hemulin perään välillä.

Olen miettinyt Nipsun kuolemaa ja sitä, miten pääsen siitä yli. Se on ihan turhaa miettiä marsun kuolemaa ennenkuin se tapahtuu, se on vain ylimääräistä surua. Itse olen jo vuodet itkenyt Hemulia ja Nipsua, muistan hyvin, kun joskus kymmenenvuotiaana pidin niitä sylissä ja itkin sitä, että joskus ne lähtevät.

Löysin koneeltani viime syyskuussa eli heti Hemulin kuoleman jälkeen tehdyn videon. Päätin laittaa sen nyt tähän. Siinä on siis matskua Hemulista sen elinvuosien ajalta, eli 2009-2014.

Oli tällä postauksella pieni pointtikin, eli mulla on koneellani jonkun verran marsuvideoita, joita olen tehnyt vain tekemisen ilosta, niinkuin tämänkin videon. Eli haluatteko, että julkaisen niitä silloin tällöin, vai jätänkö ne koneelleni omaan käyttööni?



perjantai 1. toukokuuta 2015

Mitä gerbiileille kuuluu?

En ole puhunut gerbiileistä täällä blogissa varmaan yhtään!

Tytöt ovat kasvaneet paljon, ainakin omaan silmään.. Ruoan kanssa vähän alussa nirsoiltiin, mutta ihan hyvin se on nyt mennyt kaupaksi. Lähinnä harrastivat sellaista, että siemenseos syödään ja pelletteihin ei kosketa.

Germobiilien lempiharrastuskin on löytynyt. No kaivaminenhan se, yllätys yllätys! Tytöt kaivavat ihan kokoajan, ja olenkin laittanut enemmän puruja lähiaikoina, kun silloin, kun gerbiilit tulivat.
Myös jyrsimistä harrastavat kovasti. Vessapaperihylsyt tuntuvat olevat se juttu, kun ne jyrsitään paaljon mielummin, kuin kananmunakennot..
Minulla oli vähän pahvipulaa tuossa joku aika sitten, kun talouspaperirullia nyt ei kovin usein tule, ja meillä ikävä kyllä käytetään hyvin paljon valkohyhlsyistä vessapaperia, ja en ole ihan varma, onko se hyväksi. Eikä kananmunakennojakaan tule sitä vauhtia, mitä tytöt jyrsivät.
Tosiaan tämä minun pahviongelma ratksesi, ainakin hetkeksi. Sain nimittäin meidän koulun kotitaloudenopettajalta varmaan 15 sellaista isoa kananmunalevyä! :D Niitä sitten vaan kotiin kuljettamaan. Luulisi, että nyt on järsittävää ainakin hetkeksi..

Hankin myös gerbiileille puisen juoksupyörän, kun sellaisia olen monilla gerbiilinomistajilla nähnyt. En sitä tytöille kovin usein laita, testasin vain, että tykkäävätkö juosta.. No juoksupyörä oli hyvin äkkiä haudattu.

Laitan tähän loppuun vielä kuvia, joita olen sattunut gerbiileistä ottamaan tässä lähiaikoina!



Aww nukkuva Nuku :3

Bongaa kolme gerbiiliä :D


Kaksin kauniimpaa