Eläinlääkärikokemuksia

Heips, nyt kirjoitan taas vähän erilaista postausta, ajattelin nimittäin kirjoittaa meidän eläinlääkärikokemuksista lyhyesti.

Meillä marsut ovat olleet melko terveitä. Hemuliakaan ei tarvinnut viedä eläinlääkärille koskaan, lukuunottamatta lopettamista tietysti. Nipsu on sitten käynyt vähän enemmän.

Ensimmäinen eläinlääkärireissu koskaan oli meillä silloin, kun Nipsun kylkeen muodostui vähän alle golfpallon kokoinen paise tai patti. Nipsu oli silloin vasta 1 vuotias muistaakseni.
Eläinlääkärissä sitten sitä tutkittiin ja sanottiin, että ei ole vielä selkoa, onko se rasvapatti vai kasvain, eli vaihtoehtoja oli kaksi. Lähettää näyte tutkittavaksi kalliisiin tutkimuksiin tai leikata se pois. Me valitsimme tuolloin leikkaamisen, sillä rasvapatti/kasvain oli silloin vielä suht. pieni ja irti sisäelimistä tms.
Tähän ratkaisuun päädyttiin, sillä ell. taisi suositella leikkaamista, juurikin patin sen hetkisen tilan takia, sillä jos se olisi myöhemmin paljastunut kasvaimeksi, olisi ollut luvassa huomattavasti isompi leikkaus. Nipsu oli tuolloin myös hyväkuntoinen nuori marsu, jonka takia mahdollisuudet leikkauksen onnistumiseen olivat ihan hyvät.
Seuraavana päivänä oli leikkaus ja hyvin se sitten menikin. Tikit olivat itsestään sulavia, eikä Nipsu missään vaiheessa tainnut reipä niitä.
Olin tuolloin muutenkin vähän hysteerinen, taisin itkeä molemmat ell. reissut. :D

Toinen asia, josta soitettiin eläinlääkärille, jäi vaan soitoksi. Nimittäin Nipsun silmään oli muodostunut kaihin tapainen siniharmaa 'kalvo'. Eläinlääkärissä sanottiin, että on melko varmasti kaihi, eikä sille voi tehdä mitään eläinlääkärissä. Kaihihan on parantumaton, mutta Nipsullahan se parantui, joten itse epäilen, että se oli sarveiskalvon tulehdus, johonhan olisi kai hyvä saada antibioottia tai silmätippoja tms.
Ei siis lähdetty eläinlääkäriin, kun siellä sanottiin, että on turhaa. En silloin osannut alkuunkaan kyseenalaistaa eläinlääkärin puheita.
Nipsu parka, on varmasti ollut silmä kipeä, kun ei saanut mitään lääkkeitä siihen :( No onneksi sentään parantui...

Taisi olla viime keväänä, kun vietin taas Nipsu eläinlääkäriin alahampaan vieressä olevan 'piikin' takia. Näin jälkeenpäin kun miettii, niin se oli mielestäni aika selkeä hammaspiikki, mutta mistäs sitä tietää.
Eläinlääkärissä sanottiin, että se on hampaan lohkeama, ja Nipsun hampaat tasattiin lohkeaman kanssa saman pituisiksi ja käsettiin vaan antaa pehmeää syötävää.
No kyllähän se taisi sitten hävitä ajan kanssa, silti en ole vielä itseni kanssa sujut siitä, oliko se hammaspiikki vai lohkeama. :D

Viimeisin eläinlääkärikerta oli syksyllä Hemulin lopettaminen.
Eli tosiaan, vietiin Hemppa ekaa kertaa eläinlääkäriin heikentyneen kävelyn vuoksi, oikeastaan kävely oli muuttunut laahaamiseksi.
Rötgenissähän sitten huomattiin, että Hemulilta on mennyt jalkojen nivelet murskaksi. Päätös oli aika selvä siinä vaiheessa, ei olisi järkeä jättää Hemulia enään tänne, kun ei pysty kävelemään ja laahaaminenkin tekee todella kipeää.
Se kerta jäi siis Hemlulin ensimmäiseksi ja viimeiseksi kerraksi.
Apua tulee ihan kyyneleet silmiin kun kirjottelen tätä vaikka lopettamisesta on jo yli puol vuotta, sen verta rakas eläin Hemuli oli.

Unohdin jo, näiden lisäksi on tietysti vähän ajankohtaisempi soitto, nimittäin Vilhon hampaista, kuten aikaisemmassa postauksessa kerroin. En rupea siitä nyt uudelleen tähän kirjoittamaan muuta, kun että soitettiin ell. muutama viikko sitten, koska Vilhopojulta oli katkenneet etuhampaat. Ovat paranemaan päin!

</3

Olisi muutes paljon innoittavampaa kirjoittaa, jos tulisi kommentteja. xd