Pojat ovat tottuneet uuteen paikkaan yllättävän hyvin. Jo tiistai aamuna toinen marsuista oli syömässä heinää, eikä edes sännännyt pakoon, kun tulin. Taino, kyllä se säntäsi heti takaisin mökkkiin, kun havaitsi mun tulevan vähän lähemmäksi. Olivat hyvin arkoja koko tiistain, eivätkä olisi halunneet tulla ulos mökistänsä ollenkaan. Olivat kuitenkin maanantain ja tiistain välisenä yönä tietysti käyneet syömässä heinää ainakin papanoiden sijainnin perusteella :D
Keskiviikkoaamuna olivat selkeästi käyneet koko häkissä, sillä papanoita oli joka puolella.
Lähdin keskiviikon illasta pois, joten marsut saivat olla aivan rauhassa torstain.
Nyt perjantaina vaikuttaisi siltä, etteivät enää pelkää ympäistöään, ihmisiä ja ääniä vain tuntuvat arkailevan. Nimittäin kun tulin perjantaina, olivat molemmat marsut touhuamassa ja niiden pajupallokin oli torstaipäivän aikana täysin tuhottu.
Olen yrittänyt totuttaa itseäni Tilliin ja Vilhoon juttelemalla niille häkin vierestä ja tarjoamalla herkkua. Aluksi olivat arkoja, kuten sanoin. Ei tiistaina eikä keskiviikkonakaan uskallettu ollenkaan ottaa herkkua. Keskiviikkona sentään toinen uskalsi haistella pikaisesti kättäni.
Nyt perjantaina menin istumaan poikien häkkiin herkkujen kera. Aluksi marsut olivat aivan kauhuissaan, että kuka heidän häkkiinsä oikein tunkeutui. Siinä sitten rapistelin herkkuja ja annoin Nipsunkin niitä syödä, niin kyllä sieltä vähän mielenkiintoa rupesi pikkuhiljaa löytymään. Nipsun läsnäolo häkkien rajalla varmasti vaikutti poikien mielenkiintoon. Vilho eritoten on ollut kovin kiinnostunut Nipsusta, ja on käyttänyt kaikki mahdollisuudet hyväkseen urista sille. Toisin sanoen, lähes aina, kun Nipsu tulee häkkien rajalle, menee Vilho sille urisemaan ja työntämään nokkaansa aitojen läpi. Harmi vain Vilhon puolesta, että Nipsu kohtelee innokasta tutustujaa kuin ilmaa vain. :D
Siinä sitten noin kaksi ja puoli tuntia tein tuttavuutta marsuihin Nipsun ja herkkujen avulla. Uskalsivat jo ottaa herkkuja kädestäni, ja muutenkin alkoi vaikuttaa siltä, etteivät pelkää minua kauheasti, silloin ainakaan kun en liiku kovin isosti. Molemmat kulkivat jo ympärilläni täysin tottuneen näköisesti. Näin jälkeen päin mietin, että olisin voinut yrittää silittää jompaa kumpaa, mutta ehkä parempi näin :D
Kerron myöhemmin lisää Nipsun ja tulokkaiden suhteista ;)
En ole vieläkään saanut aikaiseksi kuvata Tilliä tai Vilhoa, kun aina kamera on jossain muualla :D Otin silti kännykällä muutaman todella huonolaatuisen kuvan vähän havainnollistamaan, millaisia nuo marsut oikein ovat, kun en ole niistä lähes mitään vielä kertonutkaan :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti