MYYDÄÄN

Yksi marsunomistajan pahimmista peloista, (kuoleman ja eläimen sairastumisen jälkeen). Luopuminen. Hyvän kodin etsiminen. En tiedä, kuulostaako tämä nyt tosi dramaattiselta, mutta itselleni tämä on todella iso suru, joudun myymään ne, kelle kerran annoin loppuelämän kodin.

Muutan ulkomaille. Simple as that, ei yksinkertaisesti ole muita vaihtoehtoja, kun myyminen, sen nyt varmaan jokainen ymmärtää.

Henkilökohtaisesti toivon, että joku marsublogipiireissä olisi kiinnostunut eläimistäni.

Jos olet siis vähänkin kiinnostunut, ota yhteyttä facessa nimeen Karoliina Ravila tai sähköpostiin karoliina.ravila@gmail.com   !!!!

Kopioin tähän tekstin, jonka laitoin fbseenkin:

2 vuotiaita, paperit löytyy, nonself brindle ja englannin crest. 
Joudutaan raskain mielin myymään ulkomaille muuton johdosta. On todella tärkeää, että marsut saavat tulevaisuudessa hyvän loppuelämänsä kodin. Hinta ei siis ole niin tärkeä seikka. Marsujen mukaan voi saada paljon tavaraa, mm. ulkohäkin, ruokakuppeja, ym. Jos jollakin on tarvetta vähän isommalle häkille niin voin antaa n.190x85cm kaksikerroksisen (ei pääsyä kerroksien välillä) teetetyn häkin marsujen mukaan ilman lisähintaa. Häkissä on liukuovet, irrtotettavat pohjat, avattava katto.
Asumme Espoossa ja olemme valmiita tuomaan marsut ja mahd. tavarat uuteen kotiin itse. Hymiö smile (jopa ison häkin).
Mielellään myisin marsut kotiin, jossa jo ennestään on kokemusta marsuista, mutta en sulje mahdollisuuta siitäkään, että tulisivat jollekkin ensimarsuiksi, pääasia on hyvä koti.
Ottakaa yhteyttä mielellään täällä facessa jos olette kiinnostuneita tai haluatte lisää tietoa esim. marsuista tai tavaroista!

Kuten tekstistä tuli toivottavasti ilmi, marsujen pääsy hyvään kotiin on kaikkein tärkein asia. Ja olen myös valmis antamaan häkin (toki myymään myös erikseen, jos joku on pelkästään siitä kiinnostunut). Siis loistava mahdollisuus jollekkin, joka on kiinnostunut pitämään useampaa marsua saada hyvät tilat marsuille hyvään hintaan (kuten sanoin, ANNAN teetetyn häkin marsujen mukaan ilman lisäveloitusta sekä olen valmis tuomaan sen ja marsut itse uuteen kotiin).

Laittakaas vaan viestiä sitten.   

Toinen juttu, gerbiilit. Heistä olenkin jo vähän enemmän huolissani, että ehdinkö löytää hyvän kodin ennen muuttoa. Löytyy syntymätodistukset, ja olen valmis antamaan gerbiilit ilmaiseksi hyvään kotiin.

Kuvia eläimistä löytyy blogista, pienetkin kiinnostuksenalut eläimistä tai tavaroista viestiä!

Kalifornian matka

En ole taaskaan postaillut ikuisuuksiin mitään, joten  laitan tämän videon tänne blogiin.

Kotiudun tosiaan jo pari viikkoa sitten Kalifornianreissulta, oli ihan uskomattoman ihanaa päästä pois kylmästä Suomesta koulujuttujen keskeltä.
Amerikkaan ei luultavasti olla lähdössä enää aikoihin, sillä vanhempani pitävät enemmän matkustamisesta tuonne itään, ja se on käytännöllisempi suunta perheessämme muutenkin, myös vanhempieni töiden takia.

En aio tälläkertaa kertoa niin tarkasti matkastani, laitan tähän vaan videon, johon kokosin erilaisia klippejä matkasta.

Taukoa

Hups viimeisimmästä postauksesta onkin vierähtänyt jo lähemmäs kaksi kuukautta.

Eipä meillä oikeastaan mitään tavallisesta poikkeavaa ole tapahtunutkaan, lukuunottamatta koiran suklaamyrkytystä ja Losin reissua.

Suklaamyrkytys? Oi kyllä. Seppo sai käsiinsä tummaa suklaata ja söi tietysti kaiken, mikä oli mahdollista syödä eli loppulevyn.
Kun tajusin tilanteen, rupesin heti selittämään tilannetta äidilleni, joka ei suklaan vaarallisuudesta tiennyt. Aluksi tyyliin vain nauroi, sitten jotain marmatti ettei kyllä jaksa lähteä viemään mihinkään. Lopulta meni itse googlailemaan suklaamyrkytyksestä ja ymmärsikin lopulta tilanteen vakavuuden. Tehtiin pikaisia laskelmia ja ymmärrettiin, että koira on saanut yli tappavan annoksen suklaata, joten lähdettinkin siinä sitten Viikkiin.
Viikissä ei jonotettu kauaakaan (päästiin muiden ohi) ja tehtiin koiralle vatsantyhjennys. Onneksi saatiin sillä keinoin suklaat ulos.
Eläinlääkärintodistuksessa lukikin tarkat määrät kaikesta, suklaassa olevaa vaarallista ainetta on koiran kehossa haitallisen paljon, kun sitä on 2,1, Sepolla oli 8.4, eli todellakin vaarallinen.
Onneksi toimittiin nopeasti, ja nyt näyttäisi kaiken olevan kunnossa, tapahtuneesta aikaakin jo muutama viikko.

Monta kuukautta vanha kuva. Näin typerältä se näytti ennen trimmiä. :D En olekkaan laittanut tänne blogiin kuvia nykyisestä Seposta, onkin kasvanut ja muuttunut pentukuvista.

Taco. Nätti gerbu mielestäni hän.

Tein joku piävä marsuille alakertaan jaloittelupaikan. 

Suunnitelmia

Marsut joutuivat kesällä menojeni takia olemaan melko paljon yksin kotona. (Ei yksin, perheenjäsenieni ruokittavana, mutta silti)
Vaikka olivat kesälläkin paljon yksin, joutuvat nyt jatkossakin olemaan. Lähden nimittäin viikonloppuleirille vähänajan päästä, no sehän on vain viikonloppu onneksi.
Sen lisäksi on luvassa noin viikon poissaolo kotoota, kun lähden taas vaihteeksi ulkomaille :D
Sen jälkeen ei pitäisi mitään marsuja koskettavaa ohjelmaa mun elämässä ollakkaan, näin pitkälle kun voin suunnitella.
Olen kyllä ystäväni kanssa suunnitellut 2-3 viikon kielikurssia ensikesälle tai jopa tälle joululle, mutta tällä hetkellä ei näytä kovin todennäköiseltä, sillä pitäisi maksaa siitä reissusta itse mojova summa, ja mistäs minä nyt alaikäisenä niin paljon rahaa vedän. No, se asia on vielä suunnitteluvaiheessa.

Vaikka tietysti odotan niin että ratkean matkojani, vähän huolella lähden pois, viime reissu nimittäin maksoi paljon, kun rakkaimmista rakkain Nipsu menehtyi minun ollessa Japanissa. En tiedä jäikö nyt siitä jotkut traumat, tuntui nimittäin ihan kauhealta kuulla, että Nipsu on todella huonossa kunnossa ja et ole itse siellä, eikä mitään mahdollisuuksia mennäkään. Vaikka olisin heti lähtenyt, en olisi ehtinyt edes lentokentälle, sillä Nipsu menehtyi alle tunnissa kunnon romahtamisesta.

Ja vielä näistä eläinjutuista, en ole ottamassa mitään eläimiä enää, vaikka hetki sitten oli iha järkyttävä kanikissachinchilla-kuume. Periaatteessa on vieläkin, mutta fiilikset ei vain ole sellaiset, että haluaisin arkeen näiden kuuden eläimen lisäksi enään mitään muuta.

Hassu juttu, sillä viimeisenä hetkenä Nipsun kanssa oikeasti ajattelin, että entä jos tämä on viimeinen kerta, kun nään Nipsun. Olimme juuri lähdössä lentokentälle, kun vein nopeasti vielä porkkanat marsuille. Nipsu kuikutti porkkanan perään ja oli hyvässä kunnossa vielä silloin.
Täytyy vain yrittää ajatella, että Nipsu eli ihan hyvän ja pitkän elämän. 

Nipsu seikkailemassa n. viikkoa ennen kuolemaansa.

Parin viikon hiljaiselo

No heipähei, en olekaan postaullut noin kahteen viikkoon. Tai Japanipostauksen laitoin julkiseksi ehkä viikko sitten.
Olisin halunnut kovasti tehdä sen kuvapostauksen, mutta ei voi mitään kun ei tullut ainuttakaan ehdotusta. :D

Tässä lähiaikoina en ole marsujen kanssa edes paljoa ollut. Pakolliset hommat vain tehnyt, uknow. Välillä mulle tulee sellaisia kausia.
Vähän haikea fiilis tottakai Nipsun lähdöstä on vieläkin, mutta olen päässyt jo melko hyvin yli asiasta, tällä hetkellä kun on tulevaisuudessa niin paljon kivaa luvassa, että en viitsi jäädä liian pitkäksi aikaa vatvomaan surullisia asioita, niinkuin tein viime syksynä.
Koulut ovat tosiaan alkaneet, haikein mielin ilman motivaatiota. No, kyllä se tästä.

Marsuille ei kuulu mitään ihmeellistä, yläkerrassa ovat pysynyeet, kynnet pitäisi leikata ja häkkikin täytyisi siivota, ehkä illemmalla tai huomenna.

Tosiaan en tiedä yhtään, jatkanko tälläistä pienimuotoista taukoa, katsotaan nyt tuleeko motivaatiota kirjoitella aina välillä.

Ja ainiin, siitä marsujen päivä -videosta youtube poisti äänet, joten sitä nyt ei enää kannata katsoa, kun ei kerta mitään musiikkiakaan ole. Katsotaan jos jaksaisin jossain kohti ladata sen uusiksi.

Ärsyttävän huono kuva

Japani!

Terv, nyt olisi luvassaa vihdoin vähän postausta Japanista. Mulla ei sen ihmeellisempää asiaa ole, joten mennään nyt mutkittelematta asiaan.

Saavuttiin siis reilu 9h kestävällä yölennolla Japaniin. Se oli ensimmäinen pitkä lentoni, ja olin varautunut paljon tuskaisempaan. En oikeastaan koko lennon aikana tehnyt muuta, kuin luurit korvissa mietin kaikkea kivaa.

Viimein, kun laskeuduimme Naritaan, heti ensimmäisenä koneesta pois tultaessa kiinnittyi huomio todella kuumaan ja paksuun ilmaan, aluksi tuntui, että oli vaikea hengittää. 

Lentokentältä päästyämme menimme bussiin, joka vei meidät Tokioon. Ilmastoitu bussi, kuulokkeet, ikkunapaikka, Japani.. Ei valittamista!

Tokiossa päädyttiin todella isolle juna/metroasemalle, jossa aikamme sählättyämme pääsimme viimein junaan, jolla kesti määränpäähämme reilu 3h. Oli kyllä ihan mukava junamatka. Bambumetsiä, japanilaisia kyliä, taas ikkunapaikka..

No, päästyämme Shimodaan, odotti siellä bussi, jolla pääsimme vihdoin hotelliimme.

Pikku info, eli Shimoda on japanilainen kaupunki. Joku isäni työkaveri oli suositellut tätä mestaa, joten tänne sitten suuntasimme, kun ei se hassummalta idealta vaikuttanut.
Shimoda on siis japanilaisten keskuudessa suosittu lomanviettopaikka hienojen rantojen ja kuumien lähteiden takia, ja se näkyi kyllä, tasan yhden länsimaalaisperheen näin. 

Olin tosi tyhmä, sillä en kuvannut ainuttakaan kuvaa Shimodan hotellistamme. Oli oikein mukava hotelli, hyvää ruokaa ja kohteliaat ihmiset. Hotelli oli jonkinlaisen vuoren tai vastaavan päällä, joten rantaan oli hieman kapuamista.
Hehee, tajusin juuri, että olin reissulla kuvannut jonkin verran myös kännykälläni. Mietin pitkään, että jaksanko niitäkin nyt laittaa tänne, mutta onhan ainakin omasta mielestäni kivempi lukea postausta, jos on kuvia vähän hahmottelemassa.

Parvekkeen näkymät. Tuli tosi eksoottinen olo, kun aamupalalla pystyi bongailemaan kolibreja ikkunasta.

Hotellin oma ranta, ei tosin siellä käyty kuin kerran, silloin ekana iltana kun saavuttiin.

Lauantai

Oli siis ensimmäinen kokonainen päivämme Shimodassa, ja lähdimme lähellä olevaan delfinaarioon, kun päiväkin siihen sopi sään puolesta.

Käveleminen sinne kesti ehkä 30min, koko matka sujui talsien tietynlaista 'rantatietä'.

En tainnutkaan vielä mainita, mutta Shimodassa oli todella paljon rapuja!

Kun paikalle päästiin, näky oli suurinpiirtein sellainen, kun ylläolevassa kuvassa. Delfiineille oli siis 'aidattu' noilla laitureilla ja akvaariotalolla oma poukama. Kuvasta rajautuu ehkä 10-20m allasta.
Olin ihan suht tyytyväinen delfiinien tiloihin, asuivat luonnollisessa ja suhteellisen isolla alueella. Luonnollisella meinaan, että eiköhän noita elukoita hypi muutenkin tämänkaltaisissa poukamissa täälläpäin.
Ja pistin merkille, että delfiinien aitauksessa oli iso läpikulkuaukko vedellä.

Meillä sattui hyvä tuuri, sillä juuri, kun tultiin, niin oli alkamassa delfiinishow.

Showta olisi voinut katsella myös tuollaisita polkuveneistä, mikäli olisi halunnut.

Olen kerran elämässäni aikaisemmin ollut delfiiniesityksessä, ja täytyy sanoa, että siellä delfiinit olivat paljon paremmin koulutettuja ja taidokkaampia, show oli siellä hienompi, oli kaikenmaailman valoja yms, mitä nyt yleensäkin voisi odottaa.
Silti tämä esitys oli parempi. Showssa oli kuusi delfiiniä, kaikki osasivat tehdä käskystä hypyn ilmaan, kaksi osasi koskettaa kuonollaan palloa, ja yksi osasi kuljettaa ihmistä vedessä.
Eli, delfiinit eivät olleet niin koulutettuja, mutta ei se minua haitannut yhtään, eivätpä ole joutuneet tekemään niin paljon töitä. Meininki oli jotenkin rentoa ja työntekijät ainakin vaikuttivat iloisilta.

Tein ehkä elämäni isoimman virheen. En uinut delfiinin kanssa, vaikka olisi ollut tuolla mahdollisuus! Siellä olisi saanut myös ruokkia niitä, enkä tehnyt sitäkään.. Kun facepalm ei riitä. Eihän sitä nyt kovin usein tarjota mahdollisuutta uida delfiininkanssa eihän?

Olin jo paikan nimestä olettanut, ettei siellä muita elukoita ole, kun nuo delfiinit, mutta sieltähän löytyi vaikka mitä.
Se, mistä olin yllättynyt, oli se, että eläimet eivät olleet kaltereiden ja lasiseinän ja betonimuurin takana, vaan ihan todella lähellä, vaikka mihin eläimiin olisi voinut koskea ja haialtaaseen työntää vaikka käden!

Sain elinikäiset traumat näiltä pikku nilkeiltä. Voitteko uskoa, joku noista paholaisista nokkasi mun objektiivin linssiä? Siis. Mun objektiivin. Linssiä. Pingviini. Jätkät hei 

Tässä kuvassa en ole siis käyttänyt zoomausta, ihan noin lähellä oikeastikin olivat!

Osa pingviineistä oli hetkenaikaa pienellä puulavalla, niin vierailijat saivat kuvia niiden kanssa.

Siellä oli myös merileijonashow. Olen jotenkin aina elänyt luulossa, että merileijonat ovat vähän arvaamattomia ja paljon isompia, mutta tämä yksilö oli oikasti ihan kuin koira.

Sieltä se vaan tuli :D Joku pikkupoika työnsi sille kädenkin, en ehtinyt saada kameraan.

Meileijona vaikutti symppikseltä. Kun show oli ohi ja sen oli aika palata omaan rauhaansa, se vinkui aitauksensa ovella, näyttäen ihan siltä, että "ei lopeteta vielä pliis"

Sieltä löytyi myös paljon erilaisia meduusoja.

Sunnuntai

Sunnuntaina lähdettin heti aamusta kaupunkiin. Vuokrattiin pyörät ja ajeltiin ympäriinsä, syötiin ihan superhyviä ruokia, pyöräiltiin rannalle. Rannoilla muuten lähes kaikilla oli teltat.

Ikävä kyllä en ottanut kameraa mukaan sille reissulle, joten kuvia ei kylältä ole lähes yhtään.

Iltapäivästä vielä olimme hotellin omalla altaalla ja illalla menimme syömään korealaista. 

Korealaista syödessä on siis aika usein kuvassa takana oleva grilli, johon laitetaan ruokia sitä mukaan, kun syödään. Söisitkö nuo tuossa lautasella olevat? :D

Maanantai ja tiistai

Maanantaina olimme kokopäivän Tatadohama -nimisellä rannalla. Suoraan sanottuna kivoin ranta, missä olen ikinä ollut.

Siellä oli siis mahdollisuus surffaamiseen, ja ranta olikin jaettu kahteen eri osaan, surffareille ja uimareille. Tai aalloilla leikkijöille, ei siellä nimittäin voinut lillitellä ja uida, sen verran isot aallot olivat.
En taaskaan ottanut kameraa rannalle, ihan syystä, että hiekkaa oli siellä jokapaikassa, enkä halunnut riskeerata. Kännykällä onneksi jotain tuli räpsittyä, niin saatte vähän kuvaa havainnollistamaan.
Tiistaina ihan sama juttu, totesimme, että ranta oli oikeasti niin mahtava, että menemme samalle uudelleen.

Ei ole tämän parempaa kuvaa rannasta.. 

Harmi, ettei ole kuvia isoista aalloista! Tämän kuvan aalto siis on sellainen, mitä tuli muutaman sekunnin välein. Isompia aaltoja tuli aina välillä, tosin ne eivät murru näin rannassa, tässä kuvassa olen melkein rannalla jo.

Keskiviikkona syötiin vielä hotellilla aamupala, niinkuin joka aamu, sitten lähdimme Shimodan juna-asemalle, kohti Tokiota!
Junamatka meni taas todella joutuisasti, olisin voinut olla paljon pidempäänkin junassa.
Kun saavuimme Tokioon, oli pientä sähläystä päästä hotelliimme. Lopulta asemalla päädyimme toiseen junaan, joka vei meidät eri asemalle. Sieltä mentiin muistaakseni vain ilmametrolla hotellille. Nimesin siis ilmametroksi vekottimen, joka näytti metrolta ja kulki rakennusten yläpuolella automaatilla.
Keskiviikkona ei enää muuta jaksetukaan tehdä, eli nukkumaan vaan.
Ikävä kyllä Juuri tuona yönä tuli kotoa soitto Nipsun voinnista, joka tietysti lannisti vähän lomafiiliksiä loppuloman ajaksi.

Kuvaa hotellista. Oli siis ihan hieno mesta!

Torstai

Torstaiaamuna söimme pikaisesti aamupalan jossain kahvilassa, sitten suunta jatkui kohti Shin Okuboa, itse kun sinne menoa vaadin.
Ensin ilmametrolla, sitten sitten tavallisella metrolla ja sitten kävelyä vähän, ja tadaa oltiinkin kauan odotetussa Shin Okubossa, jossa tuli vietettyä koko päivä.
Mitä siellä sitten oli niin ihmeellistä, no Koreatown tietysti. Mukaan tarttuikin vaikka mitä. (julisteita, tarroja, penaali, pinssejä, kaikkea pikkuhärpäkettä)
Monta tuntia shoppailtuamme mentiin taas korealaiseen, ja minullehan se sopi.

Perjantai

Perjantai olikin viimeinen kokonainen päivä Tokiossa. Aamulla menimme hotellin lähellä olevaan suureen kauppakeskukseen, jostai tarttuikin mukaan kaikenlaista, mm. kengät, reppu, ja koiralle panta.
En enää edes muista sen eläinkaupan nimeä, mutta siellä ostoskeskuksessa oli kokonainen seinä täynnä n. 50x50 lasikuutioita, joissa jokaisessa oli yksi tai kaksi koiranpentua. Olihan ne perjaatteessa ihan suloisia, mutta sääliksi kävi. Näyttivät sairailta, jotkut olivatkin, ihan ulkoisestikin näkyi. Niillä oli sentään siinä pienessä lasikopissaan joku pallo ja peti, mutta illemmalla Roppongissa oli ihan kokonainen kauppa omistettu vain koiranpennuille niin siellä ei kaikilla koirilla ollut mitään virikettä. Siis ei mitään, harmi ettei niitä saanut kuvata.
Eli siis lähdettiin vielä Roppongiin vähän kiertelemään ja syömään. Ja päädyimme minnekkäs muuallekkaan kuin korealaiseen ravintolaan :D
Oltiin myös monta tuntia Ginzassa shoppailemassa, mukaan lähti kaikenlaista taas, takki ja vaatteita lähinnä.

Launataina lähtikin hotellilta bussi kohti Naritan lentokenttää. Tulin siis äitini kanssa tuolloin takaisin suomeen, kun isäni jäi Japaniin vielä toiseksi viikoksi, työjuttuja.

Ja voi taivas oli täydellinen loma, rakastuin Japaniin ihan täysin ja olisin ihan valmis sinne vaikka muuttamaan :D
Jos en muuta saa niin joskus parin vuoden päästä voisi vakavasti harkita vaihtoon lähtöä.

KUVAPOSTAUKSEEN AIHEITA

Eli olen suunitellut tekeväni kuvapostauksen, jos suinkin saan aiheita kasaan, eli olkaa hyvät ja kommentoikaa laidasta laitaan kuvaehdotuksia.
(Esim. ulkona, häkki, huoneeni, harrastus yms.) Noita omia ehdotuksianikin saa siis todellakin ehdottaa!

Olisinkin innolla tätä nyt toteuttamassa jos aiheita riittäisi :) Jos ette jaksa keksiä niin sanokaa edes, että noi käyvät alkuun mite itse ehdotin. :D

Jottei tämä postaus nyt ihan supermegatylsäksi jäisi, niin tässäpä yksi kuva Tokiosta, Koreatownista. Siellä oli siis sellainen seinä, johon eri K-pop-yhtyeiden fanit jättivät tuollaisia lappuja :D
Itsekin tietysti pienessä kiireessä hutaisin lapun sinne, eli yksi kuvan lapuista on minun, arvatkaapa mikä :D