Kuulumisia

Nyt on taas blogi ollut vähän hiljaisena pikkuhetken. Ei siihen oikeastaan ole mitään syytä, en ole tehnyt mitään ihmeellistä ja marsut eivät ole edes ulkoilleet lähiaikoina.

Nyt kun ulkotuoreita saadaan, niin se meteli on ollut tuttua. Yölläkin jos vahingossa rapistelen jotain, niin erityisesti Nipsu on heti, siis oikeasti pienimmästäkin äänestä kiljumassa. Yritä siinä sitten hiljentää toinen ettei koko talo heräisi. No yleensä saan näkkäripalalla lahjottua sen olemaan hiljaa.

Kuten jo sanoin, marsut ovat ulkoilleet vain vähän tässä lähiaikoina. No olen tyytyväinen, että ovat ulkoilleet edes sen vähän.

Sepon kanssa ollaan opeteltu kävelemään hihnassa.

Heinäkuussa olen pois muutaman viikon, joten blogi tietysti jää hiljaiselolle hetkeksi. Olen myös miettinyt, mitä teen marsuille, kun olen poissa. Hoitopaikkoja kyllä löytyy, mutta en tykkää, että Nipsu joutuisi ravaamaan hoitopaikoissa, kun on jo kuusikesäinen. Ok kuulostipa huonolta tekosyyltä.
Nyt olen ajatellut, että marsut jäävät kotiin, niinkuin gerbiilitkin. Hyviä puolia siinä on se, että marsujen ei tarvitse lähteä stressaavasti minnekkään, mutta huono puoli on se, että eivät saa yhtä paljon huomiota ja hoitoa kuin normaalisti. Tietenkin muut perheessäni antavat ruokaa ym, mutta siihen se jäikin. Ja Nipsu kun asuu yksin, niin olen pitänyt sitä jotenkin erityisen tärkeänä antaa sille huomiota. Mutta loppujenlopuksi se on vain muutaman viikon, ja saavat ruokaa normaalisti, joten eivätköhän nuo selviä.

Olen myös harkinnut, että siirtäisin tämän kauhukaksikon yläkertaan. Ihan syystä että eivät karkailisi. Toisaalta tykkään, että Nipsulla oma lukaali, jossa sitä ei häiritä, vaikka muut jaloittelisivatkin. Jos Nipsu asuisi alakerrassa, roikkuisivat nämä muut Nipsun häkin ovissa. Lisäksi yläkerrassa on parempi valo. No, pysykööt Nipsulla ainakin näin toistaiseksi.

Yksi päivä kun tulin marsulaan, sain huomata että ovet olivat auki, eli marsut taas karkuteillä. Vilho pötkötteli häkin alla, mutta Tilliä ei näkynyt missään! Lopulta löysin sen nukkumassa viltin päältä, jonka unohdin tuohon. Säikäytti taas hieman.

Pohdiskelin taas, että tekisinkö videon Tokion reissustani. Olisi vain kiva sitten joskus talvi-iltoina katsoa sitä ja muistella miten kiva reissu oli. Toisaalta videopätkät vievät muistikortilta paljon tilaa, joten katsotaan nyt.

Noniin oli vain pakko päivittää blogia taas. En tiedä milloin postailen seuraavan kerran, ei ole oikein intoa nyt muunlaisiin postauksiin kun suunnittelen ihan innolla jo matkojani. :D

Onnellisuus on täällä

Heiips.

Aina välillä mietin, miten hyvin kaikki oikeasti on. Aina askel askeleelta olen saanut sen mitä haluan. :D
Aluksi ei pitänyt saada mitään eläintä, sitten jotenkin sainkin marsut. Ja nyt omistan kolme marsua, kolme gerbua ja koiran. Ei olisi uskonut.
Tässä lähiaikoina varsinkin on tapahtunut vaikka mitä kivaa. Aiemmin vain uneksin, että talon isoin huone olisi minun, ja haaveilin aina syvänteeseen jotain pikkueläimiä ja perähuoneeseen marsuja varustettuna hienolla häkillä.
Ja hups, kaikki tämä onkin tapahtunut.
Joskus on hyvä miettiä, eikä pitää kaikkea itsestäänselvyytenä. En aina osaa arvostaa sitä mitä minulla on ja esimerkiksi mahdollisuuksia ulkomaanmatkoihin, jota ei varmasti kaikilla ole.

Ihan tyhmä postaus, mutta oli pakko kirjoittaa tämmöinen. Olen vain niiiin iloinen tällä hetkellä.
Pääsen Japaniin. Monet vain unelmoi siitä, ja minä olin jopa vastahakoinen.
Vielä eilen en olisi IKINÄ siis ikinä uskonut, että näkisin lempibändini, Bigbangin livenä, elleivät tule Suomeen, niinkuin tässä lähiaikoina eivät tulekaan.
Noh mites sitten tänään. Lähdetään tuossa Lokakuussa Los Angelesiin, katsomaan Bigbangia livenä. Siis mitä.
Heitin ihan vitsinä, että kun ollaan Tokiossa, niin mitä jos mennään Indonesiaan katsomaan Bigbangia, kun siellä suunnalla ollaan.
Tietenkin ihan vitsinä heitin, en tietenkään voi olettaa, että lähdettäisiin katsomaan lempibändiäni josta ei edes muut tykkää, eri maahan.
En tosiaan tiedä mitä tapahtui, mutta nyt en pysy nahoissani.
Kaikilla ei todellakaan ole mahdollista lähteä Kaliforniaan, koska siellä sattuu olemaan lempibändi.
Täytyy aina välillä miettiä sitä, mitä kaikkea saa ja olla siitä kiitollinen.

Haha olipas pakkoavautuminen.

Olen tässä lähiaikoina ulkouluttanut marsuja oikein urakalla, kun kelit ovat olleet ihanan lämpimät täälläpäin. Näyttävät nauttivan laiduntamisesta, joten tietysti säitten salliessa ulkoilutusta jatketaan. Varsinkin, kun heinäkuussa en ole paljoa kotona.

Pieniä vastoinkäymisiäkin. Otin Tillin pois ulkohäkistä, koska ajattelin, että nyt saan hienoja poseerauskuvia. No mitä siitä seurasi. Tilli lähti juoksemaan kohti ojaa jostain syystä. Ihan muutamassa sekunnissa taittoi semmoisen 15m matkan. Ja minä idiootti heiluin siinä kameran kanssa, kun marsu oli muutaman metrin päässä.
Tosiaan, juoksi suoraan ojaan. Ihan kauhistuneena sitten lähdin perään. Entä jos ojassa on kissa? Entä jos ojassa on vettä? Onneksi ei ollut kumpaakaan. Pelkäsin myös, että Tilli olisi mennyt putkistoon, sillä putken pää oli juuri siinä kohdassa, mistä Tilli meni ojaan..
Ei jäänyt aikaa siinä miettiä, mistä ojaan menen, niin tungin vain nokkosten ja piikkipensaiden läpi, ja thankgod sain Tillin silmiini. Ei mennyt kuin ehkä minuutti, niin sain sen kiinni. Voi taivas säikähdin.

Mitä tästä opimme? Älä pidä marsua vapaana.
Itse kun olen tottunut Nipsuun ja Hemuliin, jotka eivät koskaan lähteneet tuolla tavalla pihan poikki kuin pikakiituri.

Tilli vaarallisella karkumatkalla.. Ja minä otin kuvia?

Vilholla ainut ajatus ulkona on päästä karkuun.. No ei sillä, etteikö se olisi sisälläkin.

Ihana Nipsu on tykännyt laiduntaa seurassa <3

Summer <3 Ja en kestä inhottavan näköinen polvi pilas hienon kuvan XD

Nipsuvideo

Heips, tulin vain jakamaan ehkä 4kk sitten tekemäni Nipsuvideon. Tässäkin pätkiä Nipsusta vuosilta 2010-2015, eli kaikki ei ole ihan niitä tuoreimpia otoksia.
Itsekin tuossa ihan vähän esiinnyn, arviolta ehkä 11 vuotias siinä pienessä klipissä.
Olen huomannut, että tykkään tehdä marsuista tälläisiä tekstivideoita, niinkuin hevosista usein olen nähnyt tekevän. :D

Nipsu ja Tilli ulkona

Päätimpä ulkoiluttaa marsuja taas, kun oli lämmin päivä. Tai halusin erityisesti Nipsua ulkoiluttaa, kun kuusikesäinen jo on.
Mietin tovin, miten teen tämän, kun kaikkia kolmea ei oikein saa kätevästi ulkoilutettua, mutta en tohdi Nipsua täysin ilman marsuseuraa ulos viedä, stressin minimointi näes etusijalla.
Päädyin lopulta ratkaisuun, että vien Tillin Nipsun seuraksi.. Ja ai että kerrankin tein jotain oikein! 90% ajasta söivät ruohoa vierekkäin jutellen. Ihan vähän murinaa oli, mutta oikeasti tosi vähän.
Tuli vain hyvä fiilis, kun mun pikkuvanhus sai laiduntaa marsuseurassa! <3
Nipsu ulkoilee varmaan tämän kesän Tillin kanssa sitten, niin onnelliselta vaikutti poika seurasta.

Vilho jäi yksin marsulaan ulkoilun ajaksi, eli ehkä noin puoleksi tunniksi. Mikäs siinä, eihän se ollut muuta kuin karannut häkistä, ruikkinut ja papanoinut lattialle todella paljon. :)

Otin kamerankin, joten nyt saatte muutamia kuvia. Ai että olen ilonen<3 :D
Olen huomannut, että mulla on kriisi kameran kanssa, tuntuu ettei millään kuvaamiset onnistu.

Tälläisessä ulkoiltiin tälläkertaa. Ei mitään muuta virikettä kuin kuljetuskoppi, jossa heinää. Tarkoitus olikin olla ulkona vain hetken. 

1. <3

2.

3.

4.

5.

6.

7.

Kuvat oli vähän Tillipainotteisia, mutta ei mahda mitään, laitoin ne, mitkä onnistui edes siedettävästi ilman epämääräisiä epätarkkuuksia.

Mikä oli paras kuva?

Gerbiililejä pianolla ja muuta!

Kuvapostaus luvassa. Yhtenä päivänä ihan extempore laitoin Ricon ja Tacon pianon päälle tepastelemaan ja räpsäsin muutamat kuvat. Yhteiskuvia ei tullut, sillä olivat eri aikaan, syystä että helpompi vahtia turvallisuutta, kun voi kiinnittää kaiken huomion yhteen gebuun.

Ja muuten! Toivoisin, että vastaisitte kommenteissa tähän. Olen menossa kesällä hevosleirille, jonne tietysti otan kameran mukaan. Vaikkei tämä nyt mikään hevosblogi olekaan, olisiko ihan kiva lukea yksi, vähän muista poikkeavampi postaus? Hevoset ovat harrastukseni, mutten niistä vakituisesti tänne kirjoita. Olisi vain kiva jakaa kuulumisia ja kuvia leiriltä tänne. Joten, kertokaa mielipiteenne. En sitä luutavasti tee, jos ei kukaan halua. :D

Toinen juttu, josta haluan ehdottomasti tietää mielipiteitä, kiinnostaisiko ketään lukea erikoispostausta Tokiosta?! Lähden nimittäin vanhempieni kanssa heinäkuussa reiluksi viikoksi Tokioon, ja olisi todella kiva tehdä sieltä postausta.

Vielä yksi  juttu, eli en sitten julkaise jatkossa tänne koneellani olevia, huvin vuoksi tehtyjä videoita marsuista. Kysyin asiasta kerran yhdessä postauksessa, mutta ei tullut yhtään kommentteja, ja tulkitsen tämän niin, ettei ketään kiinnosta nähdä niitä marsuvideoita. Eli se siitä, pidän ne sitten jatkossakin vain koneellani, kun ei ketään kiinnosta. :D Mikäs siinä.

Harmi, ettei tarkennus osunut. Hupaisan näköistä oli, kun gerbiilit kipittivät pianon koskettimiä pitkin. :D

Uusi perheenjäsen

Nyt mutkittelematta mennään asiaan, nimittäin meille tuli lauantaina keksikokoinen villakoira.

En ole vielä päättänyt, kuinka se vaikuttaa blogiin, että kirjoitanko koirasta tänne vähän vai paljon. No, sen näkee sitten.
Severuksesta tulee tarkempi esittely sivupalkkiin, samalla tavalla, kuin muistakin eläimistä.

Seppo on osoittautunut ihanaksi sylikoiraksi. Kaksikuukautinen, ja on tehnyt reilussa puolessa viikossa vain muutamat jätökset sisälle! Yölläkin herätti, että tarttis mennä pihalle. Ihan superhienoa.
Nyt sitten vain koulutusta kehiin, voin infoilla dogista lisää myöhemmin.

Nyt muuten koiran tulemisen jälkeen on tuntunut siltä, että eläinkiintiö on taynnä. Toivottavasti se johtuu vain siitä, että Seppo on vielä pentu ja vaatii enemmän huolenpitoa. Haluaisin nimittäin ihan hirveän paljon kokeilla chinchilloja tai rottia!
Täytyy myöntää, että itse olisin paljon enemmän innoissani, jos taloon olisi tullut joku uusi  jyrsijä, mutta en tietenkään surullinen ole koirastakaan. :D

Yritin napata Seposta muutaman kuvan tänne blogiin. :) Pentukarva siis vielä, siitä kasvaa lopulta täysin harmaa.